Säälin saa pyytämättä

Ote valkoisenpaimenkoiran rotumääritelmästä 

YLEISVAIKUTELMA: Voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen valkoinen paimenkoira, jolla on pystyt korvat, kaksinkertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite, keskivahva luusto sekä tyylikkäät ja tasapainoiset rungon ääriviivat.

Lauantaina 19.3.2022 järjestettiin valkoisenpaimenkoirien pääerikoisnäyttely Lahdessa. Näyttelyyn oli ilmoittautunut huikea määrä rodunedustajia, myös omia koiria ja kasvatteja oli mukana useita. Koirani ja kasvattini saivat erinomaiset arvostelut ja palkintosijat. Kiitän jokaista kasvattini omistajaa ja heidän perhettä hyvästä koiran huolenpidosta ja upeasta työstä. Huikea menestys kirvoitti toki keskustelua “niistä tietyistä koirista ja handleristä”, jotka aina voittaa.

Facebook-ryhmässä alkoi keskustelu näyttelyiden nykytilanteesta, johon oli johtanut ilmeisesti laajempi keskustelu aiheesta ihmisten kesken miksi “ne tietyt koirat” pärjää. Toki viittauksista sai helposti tulkita, että kyse oli minusta ja minun koirista miten aina saman handlerin koirat voittaa ja muilla ei ole mahdollisuuksia eikä uudet harrastajat uskalla osallistua - uskaltakaa!

Koska keskustelu käy kuumana, haluan kirjoittaa auki näyttelymaailmaa ja avata mitä ihmettä minä koirieni kanssa teen, koska “ne tietyt koirat aina pärjää” ja miten uudet harrastajat pääsisi mukaan harrastukseen.

Koiranäyttelyiden tarkoitus

Wikipedia: “Koiranäyttely on näyttely, jonka tarkoitus on palvella puhdasrotuisten koirien jalostusta sekä kasvatustyötä. Tämän vuoksi Suomessa virallisiin kennelliiton hyväksymiin koiranäyttelyihin voi osallistua vain puhdasrotuiset rekisteröidyt ja tunnistusmerkityt koirat.

Koiranäyttelyssä ulkomuototuomarit arvioivat koiria suhteessa rotumääritelmään. Kansainvälinen koiranjalostusliitto, FCI, on jakanut rodut kymmeneen eri ryhmään ja jokaisen ryhmän rodulla on rotumääritelmä, joka kuvaa rodun ihanneyksilöä. Rotumääritelmä sisältää kuvauksen koiran ulkomuodosta mittasuhteineen, luonteesta, liikkumisesta ja karvan laadusta. Rotumääritelmässä määritellään myös virheet ja ns. hylkäävät virheet.”

Olen liittänyt lainauksen valkoisenpaimenkoiran rotumääritelmästä tekstin alkuun. Yleisvaikutelmalla tarkoitetaan sitä vaikutelmaa, joka rotumääritelmän mukaan rodunedustajan tulisi ilmentää. Koko rotumääritelmä: https://www.kennelliitto.fi/files/valkoinenpaimenkoira

Rotumääritelmä kuvaa rodun ihanneyksilöä ja rakenteellistoiminnallista tyyppiä. Nämä rotumääritelmässä kuvatut ominaisuudet erottavat rodun muista roduista ja kuvaavat rodun erityispiirteitä, sitä mikä tekee valkoisenpaimenkoiran juuri nimenomaisen rodun edustajan. Siksi rotumääritelmän ymmärtäminen ja suhteuttaminen koiran rakenteeseen ja kehitysvaiheeseen on tärkeämpää kuin handlerin takin väri.

Mikäli määritelmän tulkinta tuntuu hankalalta, että eikö minun koirani ole tällainen niin on hyvä avata termejä ja miettiä mitä niillä tarkoitetaan.

Tartutaan kuvaukseen suorakaiteen muotoinen - suorakaiteella tarkoitetaan, että se on korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmässä on vielä eritelty, että mittasuhteet olisi 12:10, eli selvästi korkeuttaan pidempi runko on ihanne.

Voit katsoa kuvaa toisesta rodusta schipperkestä. Schipperkelle toivotaan neliömäisiä mittasuhteita, eli yhtä pitkä kuin korkea. Toisessa kuvassa on valkoinenpaimenkoira, jonka tulee selvästi olla korkeuttaan pidempi. Voit katsella eri koiria ajatuksella piirtää viiva olkanivelestä istuinkyhmyn päähän ja lavan kärjestä lattiaan - onko viivat yhtäpitkät? Entä jos mittasuhteet vaihdettaisiin? Miltä valkoinenpaimenkoira näyttäisi, jos sillä olisi schipperken mittasuhteet?

Voimakas yleisvaikutelma - Mieti mielikuvaa sanasta voimakas.

Koirissa skaala voi olla esimerkiksi kevyempi luustoinen italianvinttikoira, vahvaluustoinen valkoinenpaimenkoira ja jykeväluustoinen newfounlandinkoira. Huomaatko luustoissa eroja eri rotujen välillä. Kuvittele nyt italianvinttikoiran raajaluusto newfounlandinkoiralle - jalat olisi kevyet ja kapeat - näyttäisikö se silloin newfounlandinkoiralta? Ei, koska se ei olisi riittävän vahva rotumääritelmän mukaiselle koiralle.

Kuva Nina Stenbacka

Kuva: hankikoira.fi

Koiran ominaisuudet tulisi myös kuvata sen käyttötarkoitusta. Mahtuuko korkearaajainen mäyräkoira työskentelemään koloissa? Entä lyhytjalkainen vinttikoira juoksemaan nopeasti? Valkoisenpaimenkoiran rakenne ilmentää sen käyttötarkoitusta paimenkoirana, joka on kestävä ravaaja.

Kun näyttelykehästä saadaan kirjallinen arvostelu, on se tuomarin näkemys koirasta sen hetkisessä kunnossa, ei siitä mitä se oli eilen tai mitä se voisi olla kuukauden päästä tai miltä se näytti somessa. Suomessa ja Pohjoismaissa näyttelyissä saa aina kirjallisen arvostelun. Arvostelusta olisi hyvä ilmetä selvästi mahdolliset toivotut piirteet ja virheet sekä arvostelun tulisi olla suhteessa laatuarvosanaan sekä mahdolliseen palkintosijaan. Kaikissa maissa et saa perustelua tuomarin päätökselle.

On myös hyvä tietää, että rotumääritelmä kuvaa rodun aikuista “valmista” yksilöä ja useinmiten urosta. Eli kun arvostelussa kirjoitetaan “saa vielä täyttyä” tarkoitetaan että nuori koira tulee vielä täyttyä verrattuna aikuiseen yksilöön. Huomioithan myös, että koirat ovat jatkuvasti muuttuvia - ne varttuvat ja valmistuvat, pudottavat karvat välillä, ovat pulskia tai liian laihoja - koiraa arvioidaan sen hetkisessä kunnossa kuin se arvosteluhetkellä on verrattuna rotumääritelmään. Sinä voit vaikuttaa millaisessa kunnossa koira on.

Se koira on kärjessä, joka parhaiten vastaa tuomarin käsitystä rotumääritelmästä.

Ulkomuototuomarit ovat kokeneita koiraharrastajia ja usein kasvattajia. He omaavat koirasilmää ja ymmärrystä koiran rakenteellistoiminnalliselle tyyppiopille. Suomessa ulkomuototuomarikoulutus on kansainvälisesti erittäin korkeatasoista ja vaativaa. Laajentaessaan tuomarioikeuksia uusiin rotuihin on tuomarin ensiksi käytävä erikoiskoulutus ja kokeneen tuomarin kanssa käytävä läpi yksilöitä näyttelykehässä useita kertoja saadakseen kattavan kuvan mahdollisimman monesta yksilöstä. Tämän jälkeen tuomarin tulee suorittaa hyväksytysti rodun arvostelua koskeva koe, jossa useita eritasoisia yksilöitä arvioidaan ja kirjoitetaan arvostelu sekä annetaan laatuarvosana sekä palkintosija. Vastaanottavat tuomarit arvioivat onko tuomari pätevä saada arvosteluoikeudet rodulle. Ulkomuototuomarilla tulee siis olla erinomainen pätevyys arvostella rotua, vaikka kehänlaidalla se ei siltä aina tunnu.

Tässä toivottavasti sain avausta rotumääritelmälle, koiranäyttelyille ja tuomaroinnille. Ulkomuototuomarikoulutuksesta ja koiranäyttelyistä voi hankkia tietoa Suomen Kennelliiton sivuilta.

Pentulaatikosta estradille

Tunnettu toisen rodun kasvattaja ja menestynyt handleri tiivisti asian aikanaan yhteen lauseeseen - “Hyvä näyttelykoira ei vain synny, se tehdään”.

Jo jalostusyhdistelmää miettiessä tulee miettiä ominaisuuksia mitä yhdistelmältä halutaan ja mitä yhdistelmän osapuolet voi tarjota yhdistelmälle. Mitä kumpikin periyttää? Mitä vikoja? Mitä vahvuuksia? Jalostus sisältää paljon tavoitteita ja vielä enemmän kompromisseja, mutta myös tuuria.

Lupaavinkaan yhdistelmä ei välttämättä tarjoa toivottua lopputulosta - osa pennuista saa ne ei toivotut ominaisuudet samaan pakettiin, osa sekalaisia ja ehkä yksittäiset koirat ne toivotut. Näistä pitäisi valita sopiva harrastuksiin ja mahdolliseen jatkojalostukseen.

Taitava kasvattaja osaa eri ikävaiheissa katsoa pennuista tiettyjä ominaisuuksia ja niiden kehittymistä. Esimerkiksi karvanväri, hännänasento, kulmaukset, luustonvahvuus. Alle kaksiviikkoisten pentujen imiessä emän nisää innoissaan häntä sojottaa ja heiluu, mutta minne? Jos näin pieni pentu nostaa häntää korkealle tai se kiertyy, se todennäköisesti kiertyy myös aikuisena, kun toivottu olisi ettei häntä koskaan nouse selkälinjan yläpuolelle. Yli kaksiviikkoiset pennut pitävät häntää korkealla, joten niistä ei näe enää kunnolla ominaisuutta, joten karsintaa pitää tehdä jatkuvasti eri ikävaiheissa.

Jokaisessa pentueessa on se “paras” pentu, mutta itse harrastuskoiraa miettiessä mietin onko se paras riittävän hyvä minun harrastuksiin. Voin odottaa sitä oikeaa vuosia. Kisakoiran treenaaminen vie aikaa ja resursseja valtavasti, joten hyvää koiraa kannattaa odottaa.

Lupaavan pennun kasvatus kisakoiraksi ei juuri eroa “tavallisesta” koirasta. Pentua ryhdytään sosiaalistamaan ahkerasti ja se saa tottua vieraisiin ihmisiin, paikkoihin, olla yksin, kulkea mukana jne. Tavoite on että pentu tottuu toimimaan erilaisissa ympäristöissä ja sietää ihmisiä ja hälinää ympärillä - eli normaalia elämää, kuten kaikkien koirien.

Näyttelyitä varten liikutan monipuolisesti pentua eri alustoilla, jotta pennun koordiaanio kehittyy. Lisäksi näyttelyn perusjuttuja harjoitellaan pikkuhiljaa - asetellaan jalkoja, ollaan paikallaan hetki, katsotaan hampaat ja liikutaan nätisti - tästä kaikesta tehdään hauskaa! Onnistumiset palkitaan leikillä ja nameilla samalla kun vähitellen haastavuutta lisätään. Koiran pitää nauttia esiintymisestä ja tekemisestä.

Heti kun ikä sallii alamme käydä match showssa tottumassa näyttely-ympäristöön. Lopputulos on että koira tietää mitä siltä kehässä halutaan ja se nauttii tekemisestä. Liian usein tottumaton koira viedään kehään olettaen että eikö se osaa seitä paikallaan ja ravata - kotona ehkä, mutta ei kehässä. Kotona opittuja temppuja pitää harjoitella eri ympäristöissä. Myös itselle on rennompaa, kun tietää miten koira käyttäytyy kehässä ja sitä on helpompi ohjata.

Lihaskunnon kehittyminen ja huolto on tärkeä osa näyttelykoiraa. Mikään ei ole kauniimpaa kuin tasapainoisesti rakentunut koira, joka kantaa itsensä hyvässä lihaskunnossa! Pientä pentua ei saa kuormittaa heittelemällä palloa ulkona pitkään vaan antaa pennulle omaehtoista liikuntaa. Kun luusto kehittyy ja kasvuvaihe tasaantuu voi lisätä kevyesti liikuntaan kuormaa. Uinti on erinomainen tapa kehittää nuoren koiran lihaksiston kehitystä. Myös tasapainolaudat ja -pallot ovat erinomaisia. Aikuiselle koiralle liikuntaa voi tarjota jo koiran sen hetkisen kunnon mukaan kehittävästi. Pyörälenkit, mäkijuoksu, uinti yms. Aloittaa lyhyemmällä kuormituksella ja vähitellen lisää koiran ehdoilla muistaen lepopäivät ja lihashuollon esim hieronnalla.

Ruoan tulee olla ravitsevaa ja laadukasta! Jokainen koira on hieman erilainen ja yhtä tiettyä ruokaa ei kaikille ole. Erilaisia lisiä ei juuri tarvitse ellei kuormitus ole kovaa ja koira ei selvästi saa ruoasta kaikkea tarvitsemaansa. Mistä sen huomaa? Yleisvointi - pirteä koira, jolla tuntuu hyvät jämäkät lihakset ja turkki kiiltää ollen elinvoimainen. Ruoasta saatavat tai saamatta jäävät ravinteet vaikuttavat koiran ulkoasuun, esimerkiksi turkin väri ja kunto, pigmentti yms.

Karvapeitteen huolto on tärkeää - Ei kerran vuoteen vaan jatkuvana riippuen ympäristöstä. Itse asuen kaupungissa karvaan jää laskeumaa saasteista, mutta keskellä metsää puhtaassa ilmassa ei tarvitsisi niin usein. Säännöllinen pesu ja kuivaus pitää karvapeitteen tasaisessa vaihtuvuudessa ja kaljuja-aikoja ei ole selvästi. Koiralla on aina edustava karvapeite. Valkkarin karva ei ole trimmattava - tämä koulutetaan myös tuomareille. Kuitenkin sotkuisessa turkissa koira ei ole edustava. Karva tulee pestä ja ennenkaikkea kuivata. Jos koira jätetään kuivumaan itsekseen karva jää usein myttyyn ja epäsiistiksi - yleisvaikutelmassa etsittiin kuitenkin tyylikäslinjaista koiraa.

Koira arvostellaan myös sen hetkisessä kunnossa, kuin se kehässä on sillä hetkellä - valkoinenpaimenkoira kehittyy hitaasti ja esimerkiksi oma ensimmäinen voitokas koira alkoi pärjätä kisassa kunnolla vasta 4-vuotiaana, kun se oli kehittynyt riittävästi. Koiralle kannattaa siis antaa aikaa kehittyä.

Pienenä summauksena ja ajatuksena - Miten sinä lähdet juhliin edustamaan itseäsi? Käyt varmaan suihkussa ja laitat siistimpää päälle? Entäpä body fitness-kisaaja? Treenaako hän edellisenä iltana ennen kisoja vai jatkuvasti? Kyse ei ole edellisen illan tekemisestä vaan mitä ylläpidät jatkuvasti.

Minullakin on vain 24 tuntia vuorokaudessa - rakastan kuitenkin tätä harrastusta niin että se saa minut heräämään 04 ylös, jotta pääsen viemään koirani harjoittamaan lihaskuntoa ja treenaamaan, jotta ne olisi erinomaisessa yleiskunnossa, hyvinvoivia ja edustavia. Kaikki tunnit harjoitteluun, jotta voin esitellä lopputulosta muutaman minuutin kehässä. Näyttelyharrastuksesta suurin osa suorituksesta on näyttelyn ulkopuolella.

Kaikki tämä on tullut opittua kiertämällä maailmalla ja kysymällä niiltä ihmisiltä, jotka ovat tuoneet upeita koiriaan kehään ja voittaneet useasti - en puhu silloin tappioreissusta vaan käännän sen opintomatkaksi, koska tunnustin muiden koirien tasokkuuden itselleni ja halusin oppia lisää. Kukaan ole seppä syntyessään. Samalla verkostoituu uusien ihmisten ja kasvattajien kanssa ja huomata mitä heillä on opittavaa meiltä.

Kovalla työllä vai käteisellä

Kun olet löytänyt lupaavan näyttelykoiran, se on treenattu ja sen hetkisessä kunnossa se palkittiin korkealle näyttelyssä on aika hehkuttaa! Otat edustavan kuvan, kirjoitat somepostauksen ja kiität asianomaisia. Postauksessa mainitaan tapahtumaan liittyvät yksityiskohdat paikasta, arvosanasta, arvostelusta aina tuomariin asti. On oikeus nauttia saavutetusta menestyksestä.

Oletko sinä nähnyt joskus jotain erityistä, joka tekee sinuun vaikutuksen? Se voi liittyä sinun työhösi tai mielenkiintoosi - Ulkomuototuomari saattaa joskus vakuuttua koiran tasosta niin paljon, että hän haluaa siitä kuvan muistoksi tai pyytää tägäämään somepostaukseen. Tämä on korrektia, kunhan pyyntö tulee tuomarilta itseltään. Moni tuomari haluaa seurata laadukkaita rodunedustajia ja kasvattajia ja saattavat kehän jälkeen lähettää kaveripyynnön tai seurata muissa somepostauksissa, mutta koskaan kaveripyyntö ei saa tulla ennen näyttelyä näytteilleasettajalta rotua tuomaroivalle tuomarille - se on erittäin epäkorrektia ja tuomarit harvoin edes hyväksyvät tällaisia ihmisiä kaverikseen/seurantalistoille.. Ulkomuototuomarit ovat kuitenkin ihmisiä, itsekin usein kasvattajia ja harrastajia. Tuomarit seuraavat aktiivisesti useita rotuja ja kasvattajia saadakseen myös perspektiiviä maailman laajuisesti rotujen tasoista ja mitä koiramaailmassa tapahtuu.

Minulta on monesti pyydetty kuvaa koiristani kehän jälkeen muistoksi tai kerrottu että tämä kyseinen yksilö oli harvinaisen vaikuttava yksilö rodussa ja pyytää tägäämään postaukseen, jotta saa koiran muistoksi someen.

Entäpä jos tulee tilanne, että tämä samainen koiraasi hehkuttanut tuomari arvostelee rodun vuoden päästä? Ilmoitat koiran hänelle, heität jalat pöydälle ja hypistelet mielessäsi varmaa voittoa - et vaivaudu pesemään koiraasi tai ylläpitää sen kuntoa. Viet koirasi kehään ja laatuarvosana tai palkintosija on ihan muuta kuin viimeksi - ihmettelet tilannetta? Olet ylimielisesti odottanut koirasi olevan ylivoimainen, koska vuosi sitten se voitti kyseisellä tuomarilla. Vuosi sitten oli eri koirat vastassa, sinun koira huollettuna ja treenattuna, jolloin se nousi esiin edukseen. Tänään oli aivan eri koirat vastassa, ne oli treenattu ja siistit - koirani ei ollut sen hetkisen kunnon mukaan paras koira ja tuomari teki työnsä oikein välittämättä edellisestä laatuarvosanasta.

Yksikään ammattitaitoinen tuomari ei mieti mitä koirasi on viimeksi voittanut ja arvostele sen mukaan. Aina tulee olla nöyrä ja ottaa vastaan se mitä annetaan, vaikka se tarkoittaisi sijoitusta viidenneksi viidestä. Kiitä arvostelusta, onnittele voittajia ja nauti tapahtumasta. Jäämällä kehän laidalle katsomaan arvostelua voit havainnoida eri yksilöitä ja eroavaisuuksia. Kehitä silmääsi koirille.

Ja viimeiseksi - Oma koirasi tulee olla sinulle se paras koira, sitä ei muuta mikään arvostelu tai palkintosija.

Koskaan ei voi kiittää riittävästi niitä kasvattajia, jotka on omien koirien takana ja tehnyt suuren työn kasvatuksen eteen. Kasvattajat ovat sukupolvien ajan tehneet jalostuspäätöksiä ja töitä sen eteen mitä sinulla on nyt - arvosta sitä.

Se miksi minä käyn näyttelyissä on se, että minä oikeasti tykkään siitä. Näyttely on se hetki kun mittaan työni tuloksia ja koitan miettiä miten kehittyä lisää. Lisäksi tykkään kisata esimerkiksi vuoden näyttelykoirakisassa, jota varten näyttelyitä kierretään ahkerasti. Välillä ulkomaille hakemaan myös perspektiiviä, tapaamaan kasvattajia ja onhan ne tittelit toki kivoja.

Itsekin menin aikoinaan ensimmäistä kertaa kehään olematta varma mihin suuntaan siellä piti juosta ja koirakaan ei tiennyt mitä piti tehdä ja kertoi sen äänekkäästi sekä kerran karkasikin kehästä. Menkää, tehkää, kysykää ja oppikaa.

P.S. Mikäli näyttelyharrastus kiinnostaa saa minulle laittaa viestiä tai tulla kehän laidalla juttelemaan. Autan kyllä antamalla vinkkejä tai ratkomaan arvostelun käsitteitä :)